Kouluttajaksi kouluttautuminen laajentaa psykoterapeutin työnkuvaa

Marko Punkanen on filosofian tohtori, sosiaalikasvattaja, musiikkiterapeutti, tanssi- ja liiketerapeutti, traumapsykoterapeutti VET, kouluttaja ja freelancer muusikko. Hän on tehnyt terapiatyötä erilaisten asiakkaiden kanssa 25 vuotta. Viimeiset seitsemän vuotta hän on toiminut psykoterapeuttien kouluttajana.

”Tarvitsijoita on enemmän kuin apua on saatavilla. Tilastojen mukaan psykoterapian tarve on kasvanut viime vuosina tasaisesti. Korona-ajan vaikutukset näkyvät viiveellä vasta parin vuoden päästä”, Punkanen sanoo.

Ihmiset tiedostavat Punkasen mukaan aiempaa paremmin sen, että apua on saatavilla, yksin ei tarvitse pärjätä. Kynnyksen madaltuminen avun hakemiseen on hyvä asia, valitettavaa sen sijaan on, ettei apua ole saatavilla niin nopeasti kuin sitä tarvittaisiin.

Traumaosaamista tarvitaan laajasti monella alalla, sitä kysytään jatkuvasti opetus- ja kasvatus- sekä sosiaali- ja terveysalan yksiköihin eri puolilla Suomea.

Jonot psykoterapiaan ovat Punkasen mukaan pitkiä, jopa vuoden mittaisia, ja siinä ajassa vointi ehtii usein huonontua merkittävästikin.

”Terapian tarve voi ilmetä äkillisen trauman tai kompleksisemman traumatisoitumisen seurauksena. Asiakkaiden tilanteet ovat aina henkilökohtaisia, mutta odottaminen ei missään tapauksessa paranna niitä”, Punkanen kertoo.

Tilanne Suomessa ei ole poikkeuksellinen, eikä ongelma ole ratkaistavissa nopeasti. Erityisesti traumapsykoterapian osaamista on vähän, ja tällä hetkellä vain Suomessa voi opiskella traumaviitekehystä kouluttajakoulutuksen yhteydessä. Oulun Yliopisto on alan edelläkävijä.

Terapiatyössään Marko Punkanen on erikoistunut traumojen hoitoon ja niistä johtuviin erilaisiin kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmiin, tunne-elämän vaikeuksiin sekä riippuvuusongelmiin. Erityisesti hän on perehtynyt kompleksisten traumojen ja kiintymyssuhdetraumojen hoitoon, traumojen kehollisiin oireisiin sekä kehon käyttöön traumojen hoidossa.

Nykyään Punkasen työajasta 80 prosenttia kuluu kouluttamiseen ja työnohjaukseen. Hän on tyytyväinen kouluttauduttuaan kouluttajaksi. Työnkuvan monipuolistuminen on tuonut Punkaselle uusia, kansainvälisiäkin mahdollisuuksia ammatinharjoittamiseen. Hän kokee pystyvänsä auttamaan useampia ihmisiä, kun kouluttaa auttajia ja auttajien kouluttajia.

Kouluttajapsykoterapeutin pätevyys mahdollistaa toimimisen kouluttajana yliopistojen psykoterapeuttikoulutuksissa sekä räätälöidyissä täsmäkoulutuksissa Suomessa ja ulkomailla. Tämän lisäksi koulutus antaa pätevyyden toimia työnohjaajana ja psykoterapeuttina kouluttajakoulutuksissa oleville psykoterapeuteille.

”Traumaosaamista ja perustietoa traumatisoitumisesta tarvitaan laajasti monella alalla, sitä kysytään jatkuvasti opetus- ja kasvatus- sekä sosiaali- ja terveysalan yksiköihin eri puolilla Suomea. Halutaan ymmärtää, miten traumat ilmenevät ja mitä se yksilön kannalta tarkoittaa. Viimeksi koulutin Helsingin kaupungin koulukuraattoreita ja koulupsykologeja heidän koulutuspäivässään”, Punkanen kertoo.

Kouluttajapsykoterapeutin pätevyys mahdollistaa paitsi toimimisen yliopistojen psykoterapiakouluttajana ja työnohjaajana muille psykoterapeuteille, myös opettamisen räätälöidyissä täsmäkoulutuksissa Suomessa ja ulkomailla.

Psykoterapeutin työ on vaativaa ja raskastakin. Psykoterapeutiksi ja kouluttajapsykoterapeutiksi opiskeleva käy omassa terapiassaan opintojen ohessa, jotta oma elämä ja omat haasteet eivät sekoitu asiakastyöhön. Luurangot omista kaapeista pitää olla kolisteltu, että työtä psykoterapeuttina voi ylipäätään tehdä.

Punkanen kokee, että työ antaa paljon enemmän kuin ottaa. Siinä pääsee hänen mukaansa aitiopaikalta todistamaan, että asiat voivat muuttua, että hankalistakin tilanteista voi päästä ulos ja oppia uusia asioita, jotka palvelevat arkea tulevaisuudessa paremmin.

”Työn tekee aina ihminen itse, mutta terapeutti mahdollistaa pysähtymisen, tilanteen tarkastelun ja tilan, jossa on turvallista työstää asioita. Haasteet ovat vuorovaikutustilanteissa syntyneet ja vuorovaikutuksessa ne korjataan”, Punkanen sanoo.

Asiakkaiden hoitojaksojen pituudet vaihtelevat. Kun ikävät asiat ovat jatkuneet vuosia, ei niitä Punkasen mukaan korjata hetkessä. Suuntaus yhteiskunnassa on silti vahvasti lyhytterapiaan. Kelan tuki kuntoutuspsykoterapiaan on tällä hetkellä mahdollista saada kolmeksi vuodeksi. Lyhytterapiat puolestaan ovat usein noin puolen vuoden mittaisia.

Toisille lyhytterapia Punkasen mukaan riittää, mutta kompleksisista traumoista puhuttaessa se ei useinkaan ole vasta kuin alku. Työterveyden tarjoamat muutamat terapiakerrat toimivat hänen mielestään monesti ensiapuna, madaltavat kynnystä astua terapian maailmaan ja hakea tarvittaessa pidempiaikaista tukea ongelmien työstämiseen.

”Resilienssi, ihmisen kyky palautua stressaavista tilanteista, on yksilöllistä. Kokemushistoria ja saatu palaute omasta kyvykkyydestä on meillä kaikilla erilainen. Jos lapsesta saakka on mitätöity ja kohdeltu kaltoin, ovat lähtökohdat haastavammat. Resilienssiä voi kuitenkin vahvistaa ja kehittää minkä ikäisenä tahansa”, Punkanen sanoo.

Oulun yliopisto käynnistää seuraavan traumapsykoterapeuttikoulutuksen Tampereella tammikuussa 2027. Koulutus antaa valmiuksia työskennellä traumapsykoterapeuttina sekä akuutisti että kompleksisesti traumatisoituneiden potilaiden kanssa. Painopisteenä tässä koulutuksessa ovat erityisesti lapset ja nuoret. Koulutuksen vastuukouluttajana toimii Marko Punkanen.

Myös seuraava traumapsykoterapian kouluttajapsykoterapeuttikoulutus käynnistyy Tampereella alkuvuodesta 2027. Kouluttajakoulutuksen pääkouluttajana toimii niin ikään Marko Punkanen. Tutustu koulutuksiin alla olevista linkeistä ja hae mukaan.