Avoimen väylä mahdollisti uuden urasuunnan

Sanna Pitkänen oli työssä musiikkipainotteisena lastenohjaajana, kun päätyi auttamaan puolisoaan matematiikan tehtävissä tämän valmistautuessa pääsykokeisiin. ”Siitä syntyi uudenlainen kipinä. Omassa työssäni, jota olin tehnyt jo kymmenen vuotta, en päässyt haastamaan aivojani matemaattisilla tehtävillä. Se, että laskin päivittäin, montako kerholaista on paikalla, ei ollut sellainen”, Pitkänen nauraa.

Yhteisöpedagogiikkaa ja musiikkia aikaisemmin opiskellut Pitkänen innostui ilmoittautumaan avoimen yliopiston matematiikan kurssille omaksi mielenvirkistyksekseen. ”Opintomahdollisuuksia selatessani päädyin myös kiinnostavalle ohjelmoinnin kurssille. Tietojenkäsittelytieteiden muutkin kurssit tuntuivat kiinnostavilta, ja aloin tehdä niitä oman innostukseni mukaan. Oli virkistävää oppia itse uutta sen sijaan, että opetti muille.”

Myös avoimen väylän mahdollisuus osui Pitkäsen silmään yliopiston nettisivuilta. Se tarkoittaa sitä, että avoimessa yliopistossa suoritettujen opintojen perusteella on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi Oulun yliopistoon. ”Kun olin suorittanut riittävän määrän kursseja, hain yhteishaussa opiskelemaan tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta ja pääsin sisään.”

”Kun olin suorittanut riittävän määrän kursseja, hain yhteishaussa opiskelemaan tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta ja pääsin sisään.”

Tuolloin kolmekymppisen kolmen lapsen äidin oli mahdollista yhdistää opiskelu työ- ja perhearkeen hoito- ja opintovapaalla. ”Olin ensin töissä kolmena päivänä viikossa ja nyt olen ollut kokonaan opintovapaalla, kun olen työstänyt kandiprojektiopintoja.” Kandiprojekti on opintoihin kuuluva kahdeksan opintopisteen koko kevään mittainen harjoitustyökurssi, johon opiskelijat saavat usein toimeksiannon yliopiston ulkopuolelta. Pitkänen on ollut osa työryhmää, joka on toteuttanut verkkopelitapahtuma Vectoramalle valosuunnitteluun liittyvää käyttöliittymää. ”Kävimme tilaajan kanssa yksityiskohtaisesti läpi sitä, mitä valojen käyttöliittymältä toivotaan, ja rakensimme sitä sen pohjalta. Tällainen projektityö vastaa mielestäni hyvin työelämää: sielläkin koodaaja rakentaa erilaisia ratkaisuja asiakkaan tarpeeseen.”

Pitkänen sanoo ajatuksensa ohjelmoinnista muuttuneen kokonaan opintojen myötä. ”Aikaisempi ajatukseni oli, että koodaaminen on enemmän sellaista keksijän hommaa. Nyt ajattelen sitä enemmän käsityöläisammattina. Ihan samalla tavalla kuin puuseppä rakentaa tilauksesta pöydän, myös ohjelmoija käyttää ammattitaitoaan tuottaakseen ratkaisun asiakkaan kanssa vuorovaikutuksessa. Keksinnöt ovat ratkaisuja tarpeisiin.”

Työelämässä jo olleena, perheellisenä ihmisenä opiskelu oli Pitkäsen mukaan luontevaa eikä aiheuttanut kulttuurishokkia. ”En tullut kolmikymppisenä kaksikymppisten joukkoon. Opiskelutovereissa oli paljon ikäisiäni ja muitakin pienten lasten vanhempia.”

Kaikki avoimessa yliopistossa suoritetut kurssit hyväksiluettiin tutkintoon. Monet kursseista pystyi suorittamaan etänä, mikä helpotti opiskelujen ja perhearjen yhdistämistä, kun opintoja pystyi suorittamaan omien ja perheen aikataulujen mukaan. Jälkikäteen ajatellen avoimen yliopiston kurssien suorittaminen olisi Pitkäsen mukaan voinut olla suunnitelmallisempaa. ”Tutkinto-ohjelmaan kannattaa perehtyä, sillä osa kursseista pitää olla suoritettuna voidakseen suorittaa seuraavia. Tämä taas voi aiheuttaa viivytyksiä, sillä kurssit ovat tarjolla vain tietyissä periodeissa.”

Pitkänen ei vielä tiedä, mitä työelämä tuo tullessaan opintojen jälkeen. Se ainakin on varmaa, etteivät aiemmat kasvatuksen ja musiikin opinnot ja työkokemus ole menneet hukkaan, vaikka ura kääntyisikin kokonaan ohjelmoinnin suuntaan. ”Olen tekemässä graduni liittyen alakouluikäisten koodausopetukseen ja olen siitä innoissani. Löysin Yhdysvalloista kiinnostavan oppimateriaalin, jossa ohjelmointi yhdistetään tarinankerrontaan, ei niinkään matematiikkaan, kuten aikaisemmin on ollut tapana. Syksyllä pääsen testaamaan tätä materiaalia koululaisten kanssa”, lastenohjaaja ja viittä vaille luonnontieteiden kandidaatti iloitsee.

Teksti: Kati Valjus
Kuva: Mikko Törmänen